Työ ahdistaa – irtisanoutuminen edessä?

Kun työstä tulee ahdistavaa, irtisanoutuminen alkaakin useimmiten tuntua ratkaisulta. Jatkuva stressi, ahdistus tai jopa työuupumus voivat saada miettimään tosissaan, olisiko aika jättää epämieluisa tai kuormittava työpaikka. Suomessa monet palkansaajat kokevat ajoittain tai jopa pitkään kestävää työpahoinvointia. Tutkimusten valossa merkittävä osa suomalaisista on tuntenut työuupumuksen oireita, ja arvioiden mukaan noin joka kymmenes työntekijä saattaa tällä hetkellä olla uupunut työssään. Samalla irtisanoutumisaikeet ovat lisääntyneet viime vuosina, sillä monilla on työmotivaatio ja tyytyväisyys työelämään heikentynyt.

Vaikeat työtilanteet voivat olla seurausta monista tekijöistä, kuten huonosta työilmapiiristä, kohtuuttomasta työkuormituksesta, heikosta johtamisesta tai siitä, että työssä ei enää tunnu olevan merkitystä. Mikä tahansa syy onkin, oma hyvinvointi ja mielenterveys vaativat huomiota. Tässä kirjoituksessa käsittelemme asioita, joita on hyvä ottaa huomioon, jos työ aiheuttaa niin suurta ahdistusta, että irtisanoutuminen alkaa tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Käymme läpi työuupumuksen tunnusmerkkejä ja tarkastelemme irtisanoutumisen etuja sekä haittoja erityisesti, kun uusi työpaikka ei ole vielä varmistettu. Lisäksi annamme neuvoja siitä, miten tilanteessa kannattaa edetä Suomessa unohtamatta työttömyysturvan karenssirajoituksia. Lopuksi haluamme korostaa, että suurten päätösten aiheuttama pelko on täysin normaalia. Lisäksi tarjoamme vinkkejä sen käsittelemiseen.

Työuupumus vai ohimenevä stressi? Milloin huolestua

Jokainen kokee toisinaan stressiä työssä. Lyhytaikainen kiire tai paine kuuluu ajoittain työelämään, eikä satunnainen maanantaiahdistus vielä tarkoita, että työ olisi lähdettävä. Mutta miten erottaa työuupumus tai vakava työperäinen ahdistus tavallisesta stressistä? Seuraavassa joitakin merkkejä siitä, että tilanne on muuttumassa kestämättömäksi:

• Fyysiset oireet: Uni on jatkuvasti huonoa, aamuisin vatsaa kouristaa tai sydän hakkaa jo ajatuksesta työpäivään. Pahimmillaan työmatkalla voi tulla itku tai paniikkioireita.
• Henkinen etääntyminen: Huomaat kyynistyneesi työtehtäviisi. Mikään ei oikein innosta, ja tunnet että menetät merkityksen kokemusta. Motivaatio on kadoksissa.
• Keskittymis- ja muistivaikeudet: Ajatus takkuaa, virheet lisääntyvät ja yksinkertaistenkin tehtävien aloittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Oppiminen ja luovuus ovat hyytyneet.
• Tunnepuolen ongelmat: Pinna on kireällä koko ajan, ja pieniäkin vastoinkäymisiä seuraa voimakas ärtymys, ahdistus tai jopa itkukohtaus. Kotona läheiset huomaavat, että olet jatkuvasti alakuloinen tai hermostunut työasioista.

Yksi tai kaksi oiretta silloin tällöin ei välttämättä viittaa vakavaan uupumukseen. Jos kuitenkin useampi edellä mainituista merkeistä kuvaa nykyistä olotilaasi ja tämä tilanne on kestänyt pitkään, kannattaa ottaa asia huomioon. Pitkittyessään työn aiheuttama pahoinvointi voi johtaa todelliseen työuupumukseen, eli burnoutiin. Tämä on tila, jossa keho ja mieli ovat hälytystilassa. Tällöin voimat saattavat täysin loppua, mikä voi vaatia jopa pitkiä sairauslomia.

On tärkeää muistaa, että työuupumus ei johdu vain siitä, että henkilö ”ei kestä”. Uupumuksen syinä ovat usein työympäristössä esiintyvät ongelmat, kuten kohtuuttomat vaatimukset, jatkuva kiire, puutteellinen johtaminen tai jopa työpaikkakiusaaminen. Monet kokevat vakavaksi haitaksi toistuvan ylisuorittamisen ilman mahdollisuutta levätä. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää huomioida signaalit ja suhtautua niihin vakavasti. Jos työstä johtuva ahdistus häiritsee jo vapaa-aikaasi eikä lievitä, on syytä miettiä muutoksia. Tämä voi tarkoittaa joko tukitoimien hakemista tai jopa työpaikan vaihtamista.

Terveys ensin: milloin radikaali ratkaisu on perusteltu?

Työntekijän terveys ja hyvinvointi ovat ensisijaisen tärkeitä. Mikään palkka tai turvallisuuden tunne ei pitkällä aikavälillä korvaa menetettyä terveyttä. Jos työ aiheuttaa esimerkiksi ahdistuskohtauksia, masennusoireita tai muita vakavia terveydellisiä haittoja, on tilanne hälytystila. Tällöin moni pohtii, onko irtisanoutuminen ainoa tie ulos ennen kuin psyykkinen kuorma kasvaa kestämättömäksi.

Ennen kuin teet lopullisen ratkaisun, kannattaa kuitenkin harkita välietappeja. Varsinkin jos työuupumus tai ahdistus on edennyt siihen pisteeseen, että päivittäin selviytyminen on taistelua, harkitse seuraavia askeleita:

• Keskustele lääkärin kanssa: Käy ensimmäiseksi työterveyslääkärin tai muun lääkärin vastaanotolla. Kerro rehellisesti oireistasi ja olotilastasi. Lääkäri voi määrätä sinulle sairauslomaa, joka antaa hetken hengähdystauon. Joskus jo muutaman viikon lepo auttaa näkemään tilannetta kirkkaammin.
• Sairausloma ja tuki: Mikäli lääkäri toteaa sinut työkyvyttömäksi työperäisen stressin tai masennuksen vuoksi, voit saada Kelan sairauspäivärahaa. Tämä voi olla parempi ensisijainen vaihtoehto kuin työttömyys, sillä sairauspäivärahalla ei ole samanlaista karenssia. Voit keskittyä toipumiseen ilman pelkoa heti alkavasta toimeentulon menetyksestä.
• Työpaikalla tilanteen esille ottaminen: Jos jaksaminen on vaakalaudalla, kerro tilanteestasi esihenkilölle tai HR:lle (henkilöstöasioista vastaavalle). Hyvä työnantaja pyrkii tukemaan: työtehtäviä voidaan järjestellä uudelleen, työaikaa lyhentää tilapäisesti tai tarjota työnohjausta. Aina tämä ei tietenkään johda ratkaisuun, mutta mahdollisuudet kannattaa käyttää ennen kuin ovet suljetaan lopullisesti.
• Lopullisen eron tarpeellisuus: Jos olet jo kokeillut kaikkia edellisiä keinoja eikä mikään auta, tai tilanne työpaikalla on esimerkiksi vakavan kiusaamisen vuoksi yksinkertaisesti mahdoton, voi irtisanoutuminen terveyssyistä olla perusteltu ja jopa välttämätön ratkaisu. Tällaisessa tapauksessa huolehdi siitä, että sinulla on lääkärintodistuksia ja dokumentaatiota tilanteestasi. Ne voivat myöhemmin auttaa perustelemaan, miksi päädyit rajuun ratkaisuun.

Moni ihminen pysyy epäinhimillisissä olosuhteissa liian pitkään, koska pelko irtisanoutumisen seuraamuksista estää heitä toimimasta. On totta, että vakituisen työpaikan jättämistä pidetään suurena askelena tuntemattomaan, ja taloudelliset huolet voivat vaikuttaa merkittävästi päätökseen. Mutta jos työskentely vaarantaa terveytesi, kannattaa pohtia itselleen: kuinka pitkään pystyn jatkamaan tällä tavalla, ja mitä tapahtuu, jos en tee muutoksia? Kuten eräs henkilö, joka päätti jättää työnsä vakavan uupumuksen vuoksi, sanoi: hän on nyt ”köyhä mutta onnellisempi” kuin entisessä työssään. Taloudellinen lasku on haastavaa, mutta terveyden ja onnellisuuden palauttaminen voi pitkällä aikavälillä kompensoida menetetyt tulot.

On tärkeää muistaa, että sinulla on vain yksi keho. Vaikka työuria voi olla useita, menneen terveyden uudelleen saaminen on usein vaikeaa. Siksi on erityisen tärkeää asettaa terveys etusijalle, varsinkin kun kyseessä on mielenterveys. Tarvittaessa voit keskustella tilanteestasi myös läheisten tai asiantuntevan ammattilaisen, kuten psykologin tai työnohjaajan, kanssa ennen päätöksentekoa. Ulkopuolinen näkökulma voi toisinaan auttaa selvittämään, onko tilanne korjattavissa vai olisiko aika eristäytyä työstä.

Irtisanoutuminen jännittää – miksi päätöksen tekeminen on niin vaikeaa?

Vaikka tilanne olisi huono, monia irtisanoutuminen jännittää valtavasti. Tämä on luonnollista: on pelottavaa hypätä pois tutusta arjesta tyhjän päälle, etenkin jos on pitkään ollut samassa työpaikassa. Usein taustalla on useita pelkoja ja murehtimisen aiheita:

• Taloudellinen epävarmuus: Miten tulen toimeen ilman palkkaa? Entä jos en löydäkään uutta työtä pian? Suomessa taloudellinen turvaverkko (työttömyysturva) on olemassa, mutta kuten myöhemmin kerromme, omasta tahdosta eronneelle voi seurata viivettä (karenssi) ennen tuen saamista. Taloushuoli on todellinen, ja siksi siihen kannattaa varautua huolella ennakkoon.
• Häpeä tai epäonnistumisen tunne: Moni ajattelee, että työpaikasta luopuminen on epäonnistumisen merkki tai ettei “ansioluettelossa hyvältä näytä”, jos lähtee ilman uutta paikkaa. Työkulttuurimme on pitkään arvostanut järkevää, katkeamatonta työuraa, mutta asenteet ovat muuttumassa: itsestä huolehtimista ja rohkeaa suunnanmuutosta aletaan ymmärtää paremmin.
• Lojaliteetti ja syyllisyys: Työntekijä saattaa tuntea syyllisyyttä jättäessään työyhteisön ja työnantajan pulaan. Erityisesti lojaalit ihmiset miettivät, “mitä kollegat ja pomot ajattelevat?” Totuus on, että yritykset jatkavat, ja todennäköisesti tilallesi löydetään uusi tekijä. Sinun velvollisuutesi ei ole uhrata terveyttäsi siksikään, että olet tunnollinen. Lojaalius itseä kohtaan on vähintään yhtä tärkeää kuin lojaalius työnantajaa kohtaan.
• Tuntemattoman pelko: Iso muutos elämässä on aina hyppy pimeään. Tulevaisuus ilman nykyistä työtä voi hämärtää identiteettiä (“kuka olen, jos en tämän firman työntekijä?”). Epävarmuus tulevasta työurasta, mahdollisista kariutuvista suunnitelmista tai siitä, miten arki rytmittyy ilman työtä, voi jarruttaa päätöstä.

Kaikki nämä tunteet ovat ymmärrettäviä. Ei siis ihme, että irtisanoutumista edeltää usein kuukausien, jopa vuosien jahkailu. Itse asiassa moni havahtuu siihen, että he ovat olleet uskollisempia työnantajalleen kuin omalle hyvinvoinnilleen. Ensimmäinen askel pelon voittamisessa on tunnistaa se: myöntää itselleen, mikä tarkalleen jännittää. Sen jälkeen voi aloittaa suunnittelun pelkojen häivyttämiseksi. Tässä muutama keino lievittää irtisanoutumisen aiheuttamaa epävarmuutta:

• Tee suunnitelma (myös pahimman varalle): Kun sinulla on konkreettinen suunnitelma (esimerkiksi kuinka kauan selviät säästöillä, mitä uusia työpaikkoja tai koulutuspolkuja lähdet tavoittelemaan), tuntematon ei tunnu enää niin pelottavalta. Suunnittele myös ”B-suunnitelma” pahimman varalle: Mitä jos uutta työtä ei löydykään odotetusti? Onko sinulla mahdollisuus esimerkiksi ottaa väliaikaisesti vastaan jokin keikkatyö tai hakea asumistukea tai muuta apua, jos rahat vähenevät liikaa?
• Tukeudu läheisiin ja vertaistukeen: Jaa huolesi perheen ja ystävien kanssa. Yllättävän moni on ollut samanlaisessa tilanteessa tai ainakin ymmärtää tuskasi. Pelko pienenee, kun siitä puhuu ääneen. Voit hakea vertaistukea myös vaikkapa verkosta (esimerkiksi keskustelupalstoilta tai someryhmistä, joissa muut jakavat kokemuksiaan työn jättämisestä).
• Realistinen itseluottamus: Palaa mielessäsi aiempiin elämän muutoksiin, joista selvisit. Irtisanoutuminen on iso muutos, mutta et ole ensimmäinen etkä viimeinen, joka lähtee ilman varmuutta tulevasta. Työmarkkinoilla on liikkuvuutta, ja sinullakin on taitoja ja kokemusta, jotka eivät katoa mihinkään vaikka vaihtaisit maisemaa. Luota siihen, että kykenet oppimaan uutta ja tarvittaessa vaikka kouluttautumaan tai suuntaamaan uraasi uudelleen.
• Ajattele mahdollisuuksia, ei vain uhkia: Käännä ajatusleikki ympäri – mitä hyviä asioita irtisanoutuminen voisi tuoda tullessaan? Ehket tiedä vielä, mitä tuleman pitää, mutta se voi aivan hyvin olla jotain parempaa. Vapautuminen raskaasta työstä voi avata ovia uusiin suuntiin, antaa aikaa itselle, parantaa ihmissuhteita tai mahdollistaa vaikkapa tauon, jona voit toteuttaa pitkäaikaisen haaveen.

On hyvä tiedostaa, että päätös irtisanoutua huonosta työstä on usein osoitus rohkeudesta ja itsetuntemuksesta, ei epäonnistumisesta. Useat ihmiset, jotka ovat uskaltaneet tehdä tämän ratkaisun, ovat jälkikäteen kertoneet, että vaikein osa oli juuri päätöksen tekeminen – sen jälkeen eteenpäin meneminen helpottui askel askeleelta.

Irtisanoutuminen ilman uutta työtä – hyppy tyhjän päälle

Yksi pelottavimmista skenaarioista on irtisanoutuminen ilman uutta työtä odottamassa. Toisin sanoen lähdetään ”tyhjän päälle” tietäen, ettei seuraava palkanmaksu ole nurkan takana. Tämä tilanne on taloudellisesti riskialtis ja vaatii rohkeutta sekä suunnitelmallisuutta. Mutta se voi myös olla elämää mullistava mahdollisuus, jos nykytyö on muodostunut sietämättömäksi.

Hyödyt:

• Saat kaivattua aikaa hengähtää ja palautua. Kun vanhan työn paine hellittää, moni kuvaa kokeneensa valtavan helpotuksen. Jotkut kertovat, kuinka ”värit palasivat elämään” heti irtisanoutumisen jälkeen – he huomasivat jaksavansa taas nauraa ja olla läsnä perheen ja ystävien kanssa. Tällainen positiivinen muutos hyvinvoinnissa vahvistaa, että päätös oli oikea.
• Voit etsiä uutta suuntaa kiireettömämmin. Työstä lähdön jälkeen sinulla on kerrankin mahdollisuus pysähtyä miettimään, mitä oikeasti haluat tehdä. Ehket pitänyt nykyisestä alasta lainkaan – nyt voit pohtia alanvaihtoa tai kouluttautumista uuteen ammattiin. Tai jos pidit alasta mutta et tietystä työpaikasta, saat rauhassa hakea työpaikkoja jotka paremmin vastaavat arvojasi ja tarpeitasi.
• Oma hyvinvointi kohenee, kun stressiähky väistyy. Vapaus pakollisesta oravanpyörästä voi antaa mahdollisuuden panostaa itseesi: liikuntaan, lepoon, perheeseen, mielenkiinnon kohteisiin. Saatat löytää kadoksissa ollutta iloa ja luovuutta elämään, mikä pitkässä juoksussa heijastuu myös uuden työn etsinnässä.
• Ääritapauksissa hyppy tuntemattomaan voi pelastaa sinut loppuunpalamiselta. Jos jäisit, seurauksena voisi olla työkyvyn menettäminen. Lähtemällä ajoissa annoit itsellesi mahdollisuuden toipua ennen kuin olit totaalisen uupunut.

Riskit ja haitat:

• Taloudellinen tulonmenetys on väistämätön. Ellet ole oikeutettu merkittäviin korvauksiin tai lomarahoihin, työttömyyden alkaessa tulosi romahtavat. Työttömyyspäiväraha (oli se Kelan peruspäiväraha tai työttömyyskassan ansiopäiväraha) on yleensä selvästi pienempi kuin palkkatulosi. Tämä vaatii usein menojen tarkkaa syynäystä ja mahdollisia elämäntapamuutoksia.
• Psyykkinen paine löytää uusi suunta voi iskeä yllättäen. Aluksi euforia vapaudesta kantaa, mutta ajan myötä mieleen voi hiipiä huolia: ”Entä jos en ikinä löydä mieleistä työtä?” ”Olenko pettymys perheelleni?”. Työttömänä tai vapaalla oleminen vaatii itsekuria ja myös henkistä kanttia pitää oma päivärytmi ja itsetunto yllä.
• Yllättäviin pitkiin työttömyysjaksoihin on varauduttava. Vaikka olisit osaava ja aktiivinen, uuden työn löytäminen voi kestää kuukausia tai vuodenkin. Työmarkkinatilanne, oma erikoistumisalasi tai vaikkapa yleinen taloudellinen tilanne vaikuttavat asiaan. Pahimmassa tapauksessa edessä voi olla uudelleenkouluttautuminen tai alan vaihto, jos oma ala ei juuri nyt vedä. Tämä kaikki on helpompi kestää, kun olet jo ennakkoon tehnyt taloussuunnitelman ja henkisesti hyväksynyt mahdollisuuden, että uusi alku vie aikaa.

On hyvä ymmärtää, ettei hyppy tyhjän päälle tarkoita automaattisesti syöksyä kohti pohjaa. Lukuisat ihmiset lähtevät joka vuosi vakituisesta työstä ilman uutta paikkaa ja rakentavat itselleen onnistuneesti uuden polun. Avainasioita ovat kuitenkin realismi ja valmistautuminen. Jos olet päättänyt lähteä tyhjän päälle, huolehdi ainakin seuraavista:

• Sinulla on puskurirahasto, joka kattaa elinkulusi ainakin 3–6 kuukaudeksi (enempi aina parempi). Näin et joudu heti paniikkiin rahojen suhteen, eikä sinun tarvitse tarttua mihin tahansa ensi tarjoukseen vain laskujen maksamiseksi.
• Olet selvittänyt oikeutesi työttömyysturvaan ja tuiki tarpeelliset seikat (irtisanoutuneella on oman irtisanomisajan lisäksi odotettava myös karenssiaika, ks. seuraava kappale). Varaudu myös siihen mahdollisuuteen, että tukea ei hetkeen tule, ja suunnittele budjettisi sen mukaisesti.
• Hyödynnä tilaisuuden verkostoitua ja kartoittaa mahdollisuuksia jo ennen lähtöä: kerro luotettaville kontakteillesi (esimerkiksi entiset kollegat, opiskelukaverit) ettet voi hyvin nykytyössä ja mietit uusia tuulia. He ehkä voivat auttaa sinua vinkkaamalla paikoista tai suositella sinua eteenpäin. Uutta työtä voi myös hakea salaa vielä vanhassa työssä ollessa, jos se suinkin onnistuu – tämä on turvallisempi reitti, vaikkakin aina se ei onnistu jos voimavarat eivät riitä.
• Harkitse väliaikaisratkaisuja: Ehket löydä unelmatyötä heti, mutta voisit esimerkiksi tehdä hetken osa-aikatyötä tai keikkahommia vain laskujen maksamiseksi, kunnes sopiva tilaisuus aukeaa. Tämä voi myös auttaa pitämään rutiinia ja työelämäntuntumaa yllä.

Työuupumus, irtisanoutuminen ja karenssi

Suomessa yhteiskunnan turvaverkot auttavat työnsä menettäneitä pääsemään takaisin jaloilleen. Työttömyysturva – joko Kelan maksama peruspäiväraha/työmarkkinatuki tai työttömyyskassan maksama ansiopäiväraha – tuo perusturvaa työttömäksi jääneelle. On kuitenkin iso ero sillä, irtisanotaanko sinut (työnantajan aloitteesta) vai irtisanoudutko itse (omia aikojaan). Jälkimmäisessä tapauksessa systeemi saattaa katsoa, että lähdit ”ilman painavaa syytä” ja määrätä sinut karenssiin.

Karenssi tarkoittaa työttömyysturvan määräaikaista menettämistä. Käytännössä, jos irtisanoudut itse ilman TE-toimiston mielestä pätevää syytä, menetät oikeuden työttömyysetuuteen heti työsuhteen päätyttyä alkavaksi ajaksi. Tämä karenssiaika on nykyisin yleensä 45 päivää (noin 1,5 kuukautta) pitkä, jos olet ollut töissä yli 5 päivän ajan. (Lyhyissä, alle viikon töissä karenssi on 30 päivää.) Karenssin ajalta et saa työttömyyspäivärahaa, joten on elintärkeää ottaa tämä huomioon talouden suunnittelussa.

On kuitenkin hyvä tietää, ettei karenssi iske jokaisessa omasta tahdosta lähtemisessä. TE-toimisto voi nimittäin harkintansa mukaan katsoa, että sinulla oli pätevä syy irtisanoutua, jolloin karenssia ei määrätä lainkaan. Päteviä syitä voivat olla esimerkiksi terveydelliset syyt: jos lääkäri on todennut, ettei terveydentilasi puolesta voida jatkaa kyseisessä työssä (esimerkiksi vakava allergia työympäristön altisteelle tai työn aiheuttama uupumus, joka vaarantaa terveyden). Myös työpaikkakiusaaminen tai muu vastaava olosuhde, joka tekee työnteosta kohtuuttoman, voi olla pätevä syy erota. Käytännössä kuitenkin todistustaakka on sinulla: TE-toimisto pyytää sinulta selvitystä, miksi lähdit. Tähän kannattaa varautua hankkimalla esimerkiksi lääkärinlausunto jo ennen irtisanoutumista tai viimeistään heti sen jälkeen. Valitettavasti moni on kokenut, että vaikka selvityksen tekisi, karenssi asetetaan silti alkuun. Sen voi myöhemmin saada kumottua ja tuet maksettua takautuvasti, jos esität riittävän vahvat perustelut (ja mahdollisesti liittosi tukee lausunnoin). Mutta tämä prosessi voi viedä aikaa, ja sillä välin toimeentulo on katkolla.

Työuupumus sinänsä ei vielä automaattisesti oikeuta karenssitta työttömyysturvaan, ellei sitä ole lääketieteellisesti todettu ja katsota työkykyä heikentäväksi syyksi. Tässä on siis byrokratian kannalta hieno ero: voit itse tietää lähteväsi siksi, että olit uupunut – mutta jollei sinulla ole esimerkiksi lääkärin todistusta asiasta, TE-toimisto tulkitsee lähtösi omasta syystä, ilman pätevää syytä. Siksi aiemmin mainittu lääkärillä käynti on tärkeä: hanki konkreettisia todisteita siitä, että työtilanteesi oli kestämätön terveydelle.

Muitakin päteviä syitä on, kuten esimerkiksi kohtuuttoman pitkä työmatka (yli 3 tuntia päivässä kokoaikatyössä), mutta työuupumuksen yhteydessä terveydellinen syy on se, mihin voit vedota. Työnantajan kanssa voisi joissain tapauksissa myös sopia irtisanomistavasta: jos työnantaja suostuu irtisanomaan sinut (esimerkiksi vähenevän työn takia tai vaikka koeajalla, jos sellainen on käynnissä), voit välttää karenssin. Tästä ei kuitenkaan aina voi neuvotella, eikä työnantaja suostu laittamaan itseään liriin epäasiallisin perustein, joten tähän polkuun ei kannata liikaa luottaa. (Huom: älä myöskään yritä tahallasi hankkiutua ”potkuihin” esimerkiksi kurittomalla käytöksellä – TE-toimisto voi nimittäin myös määrätä karenssin, jos katsotaan sinun omalla toiminnallasi aiheuttaneen työsuhteen päättymisen.)

Oleellista on, että tiedät karenssin mahdollisuudesta ja varaudut siihen. Pahimmillaan se tarkoittaa noin kahta kuukautta ilman työttömyysturvaa, mikä on monelle taloudellisesti haastavaa. Mutta kuten todettu, jos lähtö on terveydellesi välttämätöntä, älä jää vain karenssin pelossa roikkumaan. Huolehdi vain, että teet kaiken voitavan turvataksesi selustasi: lääkärintodistukset, työntekijän velvoitteiden asiallinen hoitaminen loppuun asti sekä rehellinen selvitys TE-toimistolle tilanteestasi.

Harkitse näitä ennen kuin sanot itsesi irti

Lopullinen päätös irtisanoutua on suuri, joten tee vielä itsellesi ”tarkistuslista” ja käy se läpi. Varustaudu vastaamalla ainakin seuraaviin kysymyksiin:

1. Taloudellinen tilanne: Onko sinulla riittävästi säästöjä tai muu taloudellinen tuki, jotta selviät työttömyyden ensikuukaudet (tai vaikka vuoden)? Kuten todettu, älä heittäydy tyhjän päälle ilman suunnitelmaa. Tee budjetti: laske minimikulusi ja vertaa niitä odotettavissa oleviin tukiin + säästöihin.
2. Verkostot ja suhteet: Onko sinulla olemassa ammatillinen verkosto, joka voi auttaa uuden työn löytämisessä? Tunnetko ihmisiä alallasi (tai toivomallasi uudella alalla), joilta voisit kuulla mahdollisista avoimista paikoista tai saada suosittelun? Hyödynnä nykyiset kontaktit – moni työpaikka täyttyy piilohakuina verkostojen kautta. Jos verkostosi on ohut, harkitse, voisitko vielä työssä ollessa laajentaa sitä vaikka LinkedInissä tai alan tapahtumissa.
3. Terveystilanne ja jaksaminen: Onko terveytesi niin uhattuna, että lähtö on välttämätöntä heti, vai kestäisitkö vielä sen aikaa, että löydät uuden paikan? Jos olet päättänyt lähteä terveyssyistä pian, varmista että dokumentoit asian (lääkärin todistukset) ja yritä käyttää sairauslomamahdollisuudet.
4. Nykytyön tulevaisuusnäkymät: Onko tämänhetkisellä työlläsi mitään positiivista tarjottavaa tulevaan? Joskus hetkellinen ahdistus voi johtaa isoihinkin palkintoihin: esimerkiksi firmassa saattaa olla luvassa kiinnostava sisäinen siirto tai palkankorotus, joka muuttaisi tilanteesi paremmaksi. Tai tämä työ voisi olla portti unelma-ammattiisi vuoden päästä. Arvioi rehellisesti: onko näkyvissä mitään sellaista, mikä puoltaisi jäämistä? Jos ei, ei ole paljoa menetettävääkään.
5. Omat vaikutusmahdollisuudet: Oletko tehnyt jo kaiken voitavan parantaaksesi tilannettasi nykytyössä? Oletko puhunut pomon tai HR:n kanssa ongelmista, yrittänyt muuttaa omia työtapojasi tai hakeutua talon sisäisiin uusiin rooleihin? Jos mikään ei auta ja olet antanut mahdollisuuden muutokselle, mutta muutoksen merkkiä ei näy, on irtisanoutuminen todennäköisesti paras vaihtoehto.

Kysymysten avulla hahmotat, onko nyt oikea hetki irtisanoutua vai voisiko tilanteen kääntää paremmaksi pysymällä vielä toistaiseksi. Jos moni vastaus viittaa lähtemisen suuntaan (esim. talous on kunnossa, terveys kärsii pahasti, olosuhteet eivät parane), päätös on perustellumpi. Jos taas huomaat riskitekijöitä (vaikkapa rahapuskurin puute) tai avoimia mahdollisuuksia nykytyössä, pohdi, voisitko vielä valmistella lähtöä paremmin tai antaa itsellesi lisäaikaa.

Miten irtisanoutua fiksusti?

Kun olet punninnut kaiken ja päätynyt siihen, että irtisanoutuminen on sinun tapauksessasi oikea ratkaisu, kannattaa prosessi hoitaa asiallisesti. Tällä varmistat, että siltoja ei pala tarpeettomasti, ja saat itsellesi puhtaan alun. Tässä muutama vinkki fiksuun irtisanoutumiseen Suomessa:

• Tarkista irtisanomisaika: Työsopimuslaki määrittää tietyt minimirtisanomisajat (yleensä 14 päivää, jos alle 5 vuotta työsuhdetta; 1 kuukausi, jos yli 5 vuotta). Työsopimuksessasi tai TES:ssä voi olla myös määritelty näistä poikkeavat ajat. Ole ammattimainen ja noudata näitä – älä koskaan jätä työpistettä ilman, että olet hoitanut ilmoitusvelvollisuutesi. Anna irtisanoutumisilmoitus kirjallisesti (sähköposti käy, mutta varmista että saat kuittauksen) ja mainitse siitä myös suullisesti esihenkilölle.
• Pohdi ajankohta viisaasti: Jotkut ajankohdat voivat olla sinulle edullisempia kuin toiset. Esimerkiksi vuosilomien kertymisen tai lomakorvausten kannalta saattaa kannattaa odottaa lomakauden loppuun, tai jos tiedät saavasi bonusmaksun tiettynä päivänä, et välttämättä halua lähteä juuri ennen sitä. Toisaalta, jos olet niin loppu että jokainen päivä on tuskaa, terveys menee tärkeysjärjestyksessä.
• Työtodistus ja suositukset: Muista pyytää työtodistus (laki velvoittaa työnantajaa antamaan sellaisen pyynnöstä) työsuhteen päättyessä. Halutessasi voit pyytää siihen maininnan työsuhteen päättymisen syystä ja arvion työtaidostasi, mutta monet ottavat vain suppean todistuksen (ilman syytä ja arvioita). Lisäksi voit varovasti kysyä esihenkilöltä tai luotetulta kollegalta, olisivatko he valmiita toimimaan suosittelijoinasi työnhaussa. Usein, kun lähtee hyvässä hengessä, he ymmärtävät tilanteen ja haluavat auttaa jatkossa.
• Ammattimainen loppurutistus: Vaikka olisit mielessäsi jo hyvästellyt työpaikan, tee irtisanomisaikanasi työsi kunnolla. Hoida keskeneräiset tehtävät niin pitkälle kuin voit, dokumentoi itsellesi kuuluneet vastuuasiat selkeästi ja opasta seuraajaa (tai kollegoita) tarpeen mukaan. Maineesi lähtee mukaasi: jos lähdet asiallisesti ja hommasi pakettiin laittaen, jätät itsestäsi ammattimaisen kuvan. Tästä voi olla sinulle hyötyä myöhemmin (ala on usein yllättävän pieni – samat ihmiset voivat risteätä urallasi vielä uudelleen).
• Pidä ovet auki: Älä polta siltoja ellei ole aivan pakko. Vaikka mielesi tekisi huutaa helpotuksesta ja kertoa pomolle pari valittua sanaa, on parempi kiittää yhteistyöstä ja todeta, että nyt vain on aika uusille haasteille. Negatiivisen palautteen voi antaa rakentavasti jos tarve, mutta vältä dramatiikkaa. Irtisanoutuminen on arkipäiväinen asia, ja sen voi tehdä tyylikkäästi. Näin varmistat, että jos joskus myöhemmin tarvitset entistä työnantajaa (tai kohtaat heidät referensseinä), tilanne on mutkaton.

Kun viimeinen työpäivä saapuu ja astut ovesta ulos, pysähdy hetkeksi hengittämään syvään. Olet tehnyt merkittävän valinnan itsesi hyväksi. Vaikka tulevaisuus on epävarma, se tuo mukanaan myös uusia alkuja. Pidä mielessäsi se ajatus, että olet vapauttanut itsesi sinua ahdistanneesta tilanteesta, ja nyt sinulla on mahdollisuus luoda jotain parempaa.

Yhteenvetona: ”Työ aiheuttaa ahdistusta – irtisanoutuminen” ei ole yksinkertainen ratkaisu, mutta toisinaan se on ainoa tapa palautua hyvinvointiin. Arvioi ratkaisua eri näkökulmista, valmistaudu kunnolla ja puolusta oikeuksiasi. Kun lopulta teet päätöksen, luota omiin kykyihisi. Monet ennen sinua ovat onnistuneet selviytymään samasta haasteesta – he ovat löytäneet uuden ja paremman suunnan työelämässään tai ainakin palauttaneet elämäänsä tasapainoa ja onnellisuutta. Sinäkin ansaitset voida hyvin jokapäiväisessä elämässäsi.

Vastuuvapauslausekkeena todettakoon, että tämän artikkelin sisältö on yleisluontoista eikä korvaa ammattilaisen, kuten lakimiehen, lääkärin tai terapeutin tarjoamaa henkilökohtaista neuvontaa. On tärkeää muistaa, että jokainen tilanne on ainutlaatuinen. Pohdi päätöksiä tarkasti ja hyödynnä tarvittaessa esimerkiksi työterveydenhuollon, TE-toimistojen tai ammattiliittosi asiantuntevia palveluja. Artikkelin kirjoittaja tai julkaisija ei ole vastuussa tiedon ajantasaisuudesta eikä mahdollisista päätöksistä aiheutuvista seurauksista.